Lambit ovat saaneet pitää villansa loppuvuoteen asti, kun ensin ulkoilivat päivittäin ja sitten asustivat vielä navetan 'kylmällä puolella'. Kun lampaat pääsivät yhden hevosen asuinkaveriksi lämpimämmälle puolelle, tuli keritseminen ajankohtaiseksi. Muutama ehti jo kyselemään minulta, että ossaatkos keriä. Vastasin, että en tiiä, kun en ole koskaan kokeillut. KristaParka joutui ensimmäiseksi koekaniiniksi. Hän oli selvästi sitä mieltä, ettei se Emäntä taida osata. Muutaman reiän sain lammasrievun nahkaan niillä keritsimisvehkeillä. Hiljalleen homma alkoi kuitenkin luonnistua eikä kolmen viimeisen lampaan taljaan tullut yhtään ainutta koloa . Hienosti keritseminen sujui, Isännän kanssa yhteistyössä. Myös sorkat saivat täydellisen manikyyrin, joten mikäs on taas Mamman Lambeilla ollessa.


Aikamoisia monstereita meidän Uuhiset olivatkin ennen keritsemistä...

...mutta näin nättiä tyttäriä niistä sitten loppujen lopuksi sen kauhian villamäärän alta paljastui! Ei se keritseminen sitten tosiaan niin vaikeaa ollutkaan. Ensimmäisen lambin kanssa saatiin tuherrettua melkein kolme tuntia, viimeiseen meni sorkanhoitoineen vajaa tunti. Saattaa minusta tulla sittenkin keritsijä!

Nyt kun Tyttäret ovat noin nättejä, on ajankohtaista käydä hakemassa se PässiPoika kylään. Toivotaan, että keväällä meidän jokaisella UuhiMammalla olisi karitsoita. Laittelen siis uutisia ja kuvia, kun se Casanova on meijän uuhilaumaan asettunut.

Nyt määäää lähen kahaville ...